Hyvää joulua lajittelimon mahdollisille lukijoille! Ensi vuonna on toivon mukaan säännöllisempien julkaisujen vuosi.
Hyvää joulua!
1
Pyyt
Pyyt säikähtivät pellolta lentoon. – Ei saa säikyttää lintuja, pikkuveli huusi. Mutta ihan suotta huutaa, ei noita kukaan ollut edes nähnyt, saati osannut varoa. Pyyt ne vaan kyyristelivät kaiken tuon rukiin suojissa, ojan pohjassa. Siellä ihan rauhassa, eikä niitä kukaan uhannut, ei meidän leikit eikä muut, mutta ne ovat tyhmiä lintuja niin kuin linnut nyt ylipäänsä, eivätkä ne erota ääntä toisesta, kettua lapsesta, pyssyä pierusta. Heti kun jotain kuulevat lähtevät vain kaikki suin päin lentoon, eivätkä varmasti tiedä minne, minkä pienistä siivistään vaan pääsevät: yyqpyy yyqpyy yyqpyy yyqpyy yyqpyy /////////yy/////////////////// \\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\ ////////////////////////////// ------------------------------ ): :/
Koira ja piano
Naapurin koira tuli taas uniini. Koko yön se valitteli nälkäänsä, esitteli kylkiluitaan ja häntäänsä se hakkasi mitään tajuamatta pihan lipputankoon niin, että kolina vaan kävi. Se kertoi ettei sen isäntä ruoki sitä tai rakasta, komentaa vain istumaan ja maahan ja kierimään milloin huvittaa, silittää vastakarvaa silloin kun ei potki pois jaloista. Se syö vain koppinsa takana kasvavaa hulluruohoa, joka polttaa sen vatsaa ja silmiä ja maalaa sen sarveiskalvoille lumekuvia, jotka näyttävät todellisilta, mutta koiran tarkkaan nenään ne haisevat kuolemalta. Aina päivän päätteeksi se oksentaa kaiken syömänsä, surullisen vihreän pikku lammikon, ja vatsassaan sillä on kaameita näppylöitä, jotka se päivittäin hieroo rikki pihan kiviin niin, että niistä vuotaa vettä ja verta ja kaikenlaista visvaa. Eikä se enää nuku, koska hulluruoho saa sen näkemään kaameita painajaisunia, joissa pihanurmi on täynnä etanoita ja sammakoita ja heinäsirkkoja ja lehdet putoavat pihapuista verenpunaisina ja niin hitaasti, että ilma on niitä sakeanaan. Mutta toisten unista se on oppinut nauttimaan, ja minun unistani nyt viimeisimpänä. Kauniilla itärannikkon englannillaan, jota joten kuten ymmärrän, se kertoi olevansa laulava koira ja selvillä pianonrakennuspuuhistani. Mahongin tuoksu vetää sitä puoleensa ja pianon kielen hiljaisinkin helähdys kuuluu sen korviin kaikkia vihellyksiä ja huutoja voimakkaampana. Se kertoi minun unistani kunka ne ovat kuulemma täynnä musiikkia, jossa valo ja varjo vaihtelevat kauniin symmetrisesti niin kuin pianon koskettimilla, omille aluilleen rajattuina, eivätkä veny luonnottomiksi ja hirmuisiksi niin kuin varjot illtaisin täällä venyvät. Minusta taas tuntuu, että kaikki musiikki on kadonnut päästäni tuon kiiluvasilmäisen ahneen koiran kitaan. Pianokaan ei oikein edisty, kun koira ei lähde mielestä. Sitä makaa sohvalla ja miettii, että nyt pitäisi nousta ylös ja alkaa töihin, ei tässä makaamisessakaan mitään tolkkua ole. Ottaisin siklin käteen ja alkaisin kehykseen pyrstöliitoksia tekemään. Helppoa hommaa, sen kun tekee, mutta mielessä on vain koiran hulluruohosta kiiluvat silmät, eikä sohvalta olekaan niin helppo nousta. Toissa yönä se kertoi kaipaavansa toista koiraa, jonka se oli tuntenut ollessaan vielä nuori ja sileäkarvainen. Mutta se häpeää nykyistä alennuksen tilaansa liiaksi, eikä halua ketään ylimääräistä sitä todistamaan. Sitten kun aamuaurinko lopulta alkoi tehdä tuloaan, teki koira puolestaan lähtöään yltyen siinä samalla haikeasti laulamaan: Baby, one of these mornings, Lord, it won’t be long, You’ll look for me and, Baby, and daddy he’ll be gone Silloin seurasin sitä sen kopin luo: me söimme yhdessä hulluruohoa ja minäkin näin sammakot ja etanat ja yhdessä me lauloimme nousevalle auringolle. Mutta pianon valettu kehys lepää edelleen vanhojen lehtien päällä, joita kaapit olivat pullollaan edellisen asukkaan jäljiltä. Niille on nyt käyttöä vain lattian suojana. Kehyksen ympärillä on levällään pianolankaa ja eebenpuuta ja valaanluutakin pienissä palasissa. Jos ottaisin ja aloittaisin, lastut lentäisivät ja piano siinä samalla valmistuisi. Ei muuta, ylös tästä vaan ja työn ääreen, sanomalehdet punaruskean puupölyn peittoon. Tämäkin on päivätty November 27, 1942 – elokuvasivut esillä: Against the electric background of a sleek cafe in a North African port, Vasten sähköinen tausta tyylikäs kahvila Pohjois-Afrikkalainen portti, through which swirls a backwash of connivers, crooks and fleeing European refugees, jonka kauttapyörteitä padotuskorkeudenja liittolaisen, rikollisten ja pakenevat Euroopan pakolaiset, the Warner Brothers are telling a rich, suave, exciting and moving tale in their new film, "Casablanca," which came to the Hollywood yesterday. Warner Brothers kertovatrikas, sulavakäytöksinen, jännittävä ja liikuttava tarina heidän uudenelokuvan "Casablanca," joka tuli Hollywood eilen. They are telling it in the high tradition of their hard-boiled romantic-adventure style. Ne kertovat sen korkea perinnettä heidän kovaksikeitetynromanttinen-seikkailu tyyli. Tämmöistä tavaamista tämäkin vielä.
Trokee oujee
Suomalainen graniitti / karbogeeni
Kiirettä pitää. Turvaudun vanhaan tekstiin edes jonkinlaisen julkaisutahdin ylläpitämiseksi.
I
Siinä se nyt syntyy. Nurkkakivet saatiin tasattua jo viime viikolla merkkikeppien avulla. Sitä
ennen olikin aikamoinen urakka saada kaikkise hiekka kuskattua paikan päälle. Puolen metrin
kerros sitä pitäisi kauttaaltaan olla luonnonkiviperustan alla, sanovat tekijät. Onneksi Hannu
suostui lainaamaan massikkaa ja kunnon kärrykin löytyi sen perään, niin saatiin hiekat kerralla
kulkemaan. Nurkkakivet ovat, kuinkas muutenkaan, suomalaista graniittia. Huomaan muuten
usein ajattelevani, että tässä maassa kaikki arvokas on rakennettu graniitin varaan. Taivassalosta
asti nuo nurkkakivet joutui hakemaan, mutta on kyllä kauniin punaista graniittia. Kylmältä tuntuu
nyt kun koskettaa, mutta saunan pohjana nuo punertavat kivet ampuvat kuulkaa sellaisia
röntgensäteitä, jotka lämittävät sisuskaluja kovankin kuoren lävitse.
Hirsien kanssa kävi varsin hyvä tuuri. Antti minulle niistä vinkin antoi, kun tästä pikku
projektistani tiesi. Sen naapuri oli purattanut metsästään vanhan hirsiseinäisen aitan, eikä
tiennyt mitä kaikella sillä puutavaralla tekisi. Olisi varmaan jättänyt sinne metsään lahoamaan
tai polttanut juhannuskokossa, jos en olisi asiasta kuullut. Kävin sitten Antin kanssa tarkemmin
niitä purettuja seiniä katsomassa ja nehän olivat ihan priimaa tavaraa: hirsiä ajalta, jolloin puiden
annettiin vielä kasvaa täyteen mittaan ennen hakkuita, ympärys melkein aikuisen miehen sylin
verran. Näissä on karjalaisnurkat, salvoslovi hirren yläpuolella, niin että se on siihen voitu
kirveellä veistää hirren ollessa jo tukevasti edellisen päällä paikoillaan. Varmaan evakot olivat
sen jonkin puretun talon hirsistä rakentaneet, kun ei tuo täällä mikään tavanomainen
rakennustapa ole.
Sen verran kuitenkin löytyy kotiseutuylpeyttä, että lauteet pistän keskisuomalaisittain kahden
orren varaan juurakoiden päälle. Sanokoot vaan uudistushenkiseksi tai hulluksi, mutta ajattelin
laittaa ne oman metsän tervalepästä, vaikka kuusta ja haapaa tuntuvat kovat tekijät suosivan.
Kertovat, että tervaleppä halkeilee kosteuden takia, mutta ei se minua ahdista. Se tuntuu
jotenkin symbolisellakin tasolla oikealta ratkaisulta. Pohjana suomalainen graniitti, ympärillä
ikimetsien valtavat männyt ja sitten siellä sisällä orsien varassa tervaleppä halkeilee samalla lailla
kuin miestenkin kova ulkokuori niissä pehmeissä tasaisesti leviävissä löylyissä murtuu ja
halkeilee. Ja tervaleppä tuoksuukin niin pahuksen hyvältä. Sen kun yhdistää siihen tulen
keksimisestä saakka ihmisen kanssa kulkeneeseen savun herkkään aromiin, joka tuon saunan
aikanaan täyttää, niin a vot!
II
Vai saunaan ne saatanat haluavat. Osoittelevat kauhunsekaisella kunnioituksella isän
rakentamaa savusaunaa ja hokevat, kuinka sitä on pakko päästä koittamaan. Saunomisen
MM-kilpailut ovat vielä joka lehden lööpeissä. Haluavat kai päästä kotona leuhkimaan
selvinneensä oikeasta surmanloukusta – suomalaisesta saunasta. Itseäni ei voisi ajanvietto
moisessa häkäpirtissä vähempää kiinnostaa, mutta pistetään kiuas lämmite hyvän
neuvotteluhengen merkeissä.
Täällä sitä nyt istutaan savun keskellä kuin kanat muinaissuomalaisella orrella. Mitäköhän isän
päässä on liikkunut kun se on tämän rakentanut. Varmaan se itse olisi selättänyt moisia
kyselevän siteeraamalla jotain saunoja käsittelevää hakuteoesta tai mitä lie kiuasmainosta:
”Parin tuhannen vuoden aikana ovat suomalaiset tottuneet savun herkkään aromiin ja isossa
tilassa tasaisesti leviäviin pehmeisiin löylyihin, jotka vain perinteinen savusauna tarjoaa” – tai
jotain vastaavaa. Pari tuhatta vuotta se vaatiikin, että tämmöiseen helvetin pätsiin tottuu. Eihän
täällä pysty edes jumalauta hengittämään. Jossain tuolla savun keskellä näkymättömissä ne
itänaapuritkin kuuluuvat yskivän ja kakovan. Tästä lähtee taas kuupan verran savun herkkää
aromia arvon vieraille!
Enää ei kuulu yhtään mitään. Vähän aikaa sitten kuulin pari kopsahdusta. Tai tömähdystä.
Sellainen ääni kumminkin, mikä syntyy ylipainoisen liikemiesruhon ja saunan lattian kohdatessa
toisensa. Samalla kun oksennus puskee nielusta, tajuan, että häkälöylyt jäi heittämättä ennen
kuin tultiin sisään ja tuuli näyttää muuttaneen suuntaansa niin, että väärä räppänäkin taitaa olla
avattuna. Laskeudun orrelta alas, ryömin lattiaa pitkin verannalle ja soitan hätänumeroon.
Ambulanssissa saan karbogeenia henkeen. Riuhtaisen pääni vapaaksi ja lauon ilmoille kylällä
kuulemani ajankohtaisen vitsin: ”Suomalainen ja venäläinen menivät saunaan. Venäläinen kuoli.”
Försommarsex*
Vattnet var lite svalt, men man vande sig fort. Vesi oli hieman viileä, mutta et tottuivat siihen nopeasti. Jag vadade fram till henne och vi stod tätt intill varandra och hånglade. Olen kahlasi hänen luokseen ja seisoimme lähekkäin ja laatimista. Min nakna kropp var som klistrad mot hennes. Minun alasti elin oli liimattu hänen. Hon tog tag i min kuk som stod som ett spett och hon runkade den sakta. Hän tarttui minun kukko, joka oli kuin sylkeä, ja hän ravisti sitä hitaasti. Det var nu jag också insåg hur väldigt fasta hennes bröst var! Silloin tajusin, miten hyvin yritys rinnat olivat! De låg perfekt i handen och var tämligen klämvänliga! He olivat täydellinen käteen ja olivat varsin ystävällisiä hyppysellinen! Jag hade med mig en liten handduk som vi använde för att torka bort sminket med. Minulla oli mukana pieni pyyhe, joka meillä oli tapana pyyhkiä meikki kanssa. Bakom allt kladdet kom hennes söta, ljusa ansikte fram mer och mer. Takana kaikki sotku tuli hänen makea, kirkas ylöspäin enemmän ja enemmän. Det här var verkligen en riktigt superpuma! Tämä oli oikeastaan todella Super Puma! Jag kände mig lycklig in i själen! Tunsin onnellinen keskellä!
______________________________________________________________________________
*http://www.sexnoveller.la/heterosex/forsommarsex-pa-fest/
Huono paali
Näitäkin nähtiin.
heinääheinääheinääheinääheinää heinääheinääheinääheinääheinää narunarunarunarunarunarunaruna heinääheinä einäähei heiää heinäähe äheinääheinäähein heinää heinääheinäähe inääheinää he inää heinää hein ää hein ääheinää heinää run arunahein runarunar u heinää naru heinää narunaru
